Aran
Pimeyttä vasten

von Rifforge

«Land»🇫🇮 Finland

«Format»Full-length

«Genre»Atmospheric Black Metal

«Stadt»Oulu, Pohjois-Pohjanmaa

«Herunterladbar»mp3 | flac

«Zusätzliche Genres»-

«Veröffentlichungsdatum»September 3 2021

«MP3-Qualität»320 kbps

«Größe»105.45 MB

Trackliste

1. Valon vienyt (10:40)

Pimean alta huutoni kuulen
Aanen kaukaisuuteen katoavan
Kaiken merkityksen menettavan
Naen tyhjyyden taas saapuvan
Pimean alta
Loydan jalleen oikean maailmani

Pimean alta paljastaen kasvonsa
Epausko ja epatoivo
Murtuneen mielen synkka peilikuva
Unesta heraaminen
Pimean alta loytyy menneisyys
Hukattu aika itsestaan muistuttaa
Ihmiseksi itseaan turhaan uskova
jalleen pinnalle joutuu palaamaan
Pimean alta
Pettymyksen taakka syo ihmisyyden

Pimean alta takaisin palaava
Valoaan itselleen turhaan etsinyt
joutuu kohtaloonsa vain tyytymaan
Ei kadotettua voi loytaa
Pimean alta hukutan itseni
Tunnen hengitykseni loppuvan
Varjoista vesiin kulkiessaan
voi unohtaa kaiken viimein

Pimean alta
Ei paluuta tule koskaan olemaan
2. Musta meri (12:31)

Mustan taivaan peilaama vesi vie valon viimeisenkin
Kivisen tien kulkijan on kohtalon maarannyt kutsullaan
Vedesta nousevalla usvallaan maiseman maalannut
Kallion takaa kuuluvan kuohun voimasta vienyt

Vain aaltojen seinaan pimea taas piirtaa
nahnyt kaiken, viestinsa jattanyt
Se rauhan taas tuo taman myrskyn keskella
Silla kukaan ei jaa meita kaipaamaan

Kasvoton sielunsa viimein kohtaa
Pimeytta vasten maaltaan poistuu
luoden askeleensa syvyytta kohti
Merelle kulkee vain viestinsa vieden
Katsoen viimeisten muistojen sivuja
paljastaa todellisuus taas itsensa
Sateen jalkeen kivien keskella
maaksi sina olet viimein tuleva
3. Kadotetut (08:53)

Turhaan kuuntelet aania kadonneiden sielujen
Kohtaat vain menetyksien surujen tuskan
Kohtaloon uskon heikkoudesta rakennettu
loytaa tiensa syvemmalle pimeyteen

Mielensa syvyyksista tieta etsiessaan
taas itsensa pois kauemmaksi ajaa
Tyhjyyden tunne ohjastaa meita
Olemme kadotettuja aina ja ikuisesti
4. Uusi aamu (13:06)

Synkasta yosta aamun valoon
heraa luonto kaiken hylkaamana
Ensimmaisen huurteen tuoman varjon
valo viela kerran sulattaa

Tummuneiden lehtien alta loytyvan
usvan peittaman routaisen maan
Viiman tuoman hyytavan hengityksen
sysaa aamun valo viela pois
Niin lyhyen hetken lampo hohtaa
kunnes hamara meille kuiskaa
Pimeyden tuoman peitteen alle
se meita kalvaasti johdattaa

Puiden murtuneiden runkojen tarinaa
paljaiden oksien varjot kertoivat
Joiden juuret meita seuraavat
valosta varjoon, pimeydesta kylmyyteen
Maisema kultainen viela valoaan kylvaa
kunnes valkea maan taas peittaa
Vie mukaansa unen menneen
ja ruokkii meita uudella toivolla

Mielensa hautaa kohti luonto ohjaa
Kylmasta tuulesta kalman valoon
Pimeydesta voimaa vasten vain loytaa
Taalta ikuisuuteen tiemme viimeisen

Dauer: 45:10

Spektren

Zusätzliche Informationen

“ «Pimeyttä Vasten» atmet die durchdringende Kälte der nördlichen Natur und die Unausweichlichkeit des Verfalls. Ein einsamer Wanderer, seiner Illusionen beraubt, tritt seine letzte Reise an, nimmt sein vorbestimmtes Schicksal an und findet in der schweigenden Tiefe sein wahres Zuhause. Die schwere Last der Enttäuschungen verdrängt allmählich alles Menschliche und lässt ihn allein mit der harten Wahrheit eines erlöschenden Daseins zurück.

In diesem eisigen Universum werden Ausweglosigkeit und der Schmerz der Verluste paradoxerweise zu einer Quelle der Stärke, die ihm hilft, der heraufziehenden Finsternis zu widerstehen. Die neue Morgendämmerung bringt nur vorübergehende Erleichterung und erinnert daran, dass die Ewigkeit die Erde dennoch mit ihrem weißen Leichentuch bedecken wird.

Man muss nur die Augen schließen und dieser frostigen Urgewalt erlauben, einen tief in das erhabene Schweigen des Nordens zu tragen.